tiistai 27. tammikuuta 2015

Samanlainen kuin muutkin muna(nkeittime)t

Noniin. Miehestä on kuulunut pariin otteeseen sitten viime näkemän. Hän on aloittanut viestikeskustelun kerran, samoin kuin minä. Keskustelut ovat pysyneet kivan asiallisina. 

Minusta tuntuu, että miehellä ja yhdella tuttavallani on jotain sutinaa. En voi sitä tietää, mutta tiedän kuitenkin. Kyllä sen näkee.. mutta en ole varma, mikä meininki sutinassa on. Tykkääkö vain tyttö Miehestä, kumpikin toisistaan vai Mies tytöstä. Yritän olla kaiken yläpuolella, enkä haluaisi välittää. Silti se pieni piru kuiskii korvan juureen, pauhaa siellä ilkeästi ja pitää hereillä iltaisin. Jos heidän sutinansa lisääntyy, se oli viimeinen naula Miehen kunnollisuusarkkuun. Nimittäin sitten eron hetkellä käyty puhe on ollut täyttä paskaa. Sitä samaa paskaa, mitä kaikki miehet aina suoltaa eron koittaessa. 

Haluan ola yksin, etsiä itseäni, minun sietää olla yksin, ei tämä johdu sinusta, en halua sitoutua ja TSIRPUTI STIRPUTI STII. Jösses. 

Aika näyttää, voinko tuntea häntä kohtaan edes pikkuisen kunnioitusta. Luultavasti en, koska muna. 

Tänään kuitenkin tapahtui pieni asia. Ärsytysasia. Olin ystäväni kanssa sopinut, että menemme katsomaan erästä näytelmää. Hän kuitenkin perui tulonsa ja vaikka kuinka yritin ihmisiä houkutella, kukaan ei kerennyt liittymään seuraani. Tiesin että Mies oli menossa sinne myös, enkä todellakaan halunnut hengailla siellä yksikseni. Laitoin siis hänelle viestiä asiasta ja Mies kutsui minut liittymään hänen ja muiden tuttujen seuraan.

Paikanpäällä näin erään porukkaan kuuluvan tutun ja menin hänen kanssaan juttelemaan. Kohta paikalle kertyi tuttuja ja tuntemattomia ja lopulta Mies saapui parin tytön kanssa. Eikä sanonut edes moi. Vasta väliajalla tökkäisin häntä, katsoin silmiin ja olin: No terve


No moi.

Siinä vastaus ja muuten ei illan aikana puhuttu. Jos en olisi tuntenut porukasta ketään, olisi ollut hirveän kiva olla siellä tunkeutuneena muiden seuraan. Jösses mikä mies. Meidän ystävyys on susta kiinni. Joo niin näyttää olevan, herra pelkään-eksääni-kuin-saatanaa.

Kyllä tekstareilla pystytään normaaliin kommunikointiin, mutta heti tosipaikan tullen (eli nykyisin livenä, kiitos some)  ollaan kuin housuun paskoneita pelokkaita pikkupoikia. Voi vitja. 

Ota noista perkeleistä selvää. Onneksi ei tarvitse senkään kanssa enää viettää aikaa. Nih.


Pieni välikevennys. Oikeastaan on hyvä, että on olemassa tällaisia pelejä. Jos live-elämässä kaikki menee päin hittoja, aina voi simsissä mennä naimisiin ja rakastella päivät pitkät ja rakentaa taloja ja polttaa niitä ja kaikkea. Ja sims-miehen voi tappaa, jos se käy ärsyttämään. Hyvähyvä.

Tinder. Siinä toinen maha missä painitaan. Argh. Eräs vaihtari laitteli viestiä monta viikkoa ja lopulta lämpesin. Hyvää englannin treenausta nääs. Hän vaikutti todella mukavalta ja lopulta kysyi kahville. Päätin suostua ja mies kysyi numeroani. Annoin sen. Sitten: Would you ever consider having sex on a first date? 

Tässä sitä taas ollaan. Vastaus voisi olla kyllä, MUTTA jos mies kysyy sitä ENNEN treffejä TEKSTARILLA vastaus on ei. Miehet on sitten tyhmiä. Naisen (tai ainakin minut, heha) saa aika helposti vieteltyä, jos sen taidon osaa. Tinder on näköjään saanut loputkin karismat karisemaan miesten hartioiden välistä. Kyllä sitä nyt vähän pitää töitä tehdä naisen eteen. Ei tässä mitään helkutin nettikauppoja olla, jotka on 24/7 auki ja nappia painamalla saa ihan ovelle asti piirakan ilman postimaksua. Tsiisus. Mietin tässä, että helpommin yhden illan juttuihin voisi lähteä mukaan, jos mies olisi kysynyt ulos livenä. Silloin on kuitenkin saanut jo jonkilaisen käsityksen toisesta ihmisestä. Tinder taas.. en ainakaan itse osaa yhtään lukea ihmisiä ruudun toiselta puolelta. Mistä sitä tietää minkälaisia idiootteja ne ovat, haisevatko tai ovatko 100 kg lihavempia? Tinder ei edelleenkään saa arvostustani. 

P.s. Ihanasti olette vastailleet oikealla olevaan kyselyyn! Hyvä! Lisää vain vastauksia ja kyylä tykkää.

4 kommenttia:

  1. Todella ärsyttävää! Mulla oli ihan samantyyppinen juttu: olin yliopiston kirjastossa ja laittelin eksäni kanssa siinä samalla viestiä siitä, voisiko hän hoitaa koiraani. Lähdin siitä sitten kahta kerrosta ylemmäs ainejärjestön toimistolle, jossa tyyppi oli ilmeisesti sattumalta ollut koko ajan. EIKÄ SANONUT EDES MOI!!! Mielestäni olisi ollut melko normaalia noteerata juuri kaksi minuuttia sitten päättynyt keskustelu jotenkin... tai edes tervehtiä!!!! voijeesus.

    ja tinder! Havaintoni ovat aivan samantapaisia, ja olen jo luovuttanut sillä saralla. En tosin ole silti kokonaan kyynistynyt! Melko hyvä saavutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyaikana on niin helppo piiloituta tekniikan taakse, että livena tapahtuva kommunikointi on näköjään joillekkin liikaa :D

      Poista
  2. Ehehehe nauroin tolle sun tinder-kappaleelle koska samanlaisia havaintoja tehny itekin :D Tosin en tiedä mikä pulla mulla kävi viime syksynä kun nappasin sieltä ihan fiksunkin olosia tyyppejä matcheiksi. Yhen kanssa säädettiin muutama kuukaus on-off mutta osottautu että mies olikin vähän turhan rikki ja katkera 4v takasesta erostaan (*reps* :D). Mutta noin niin kun muuten oli ihan suht normaali otus :D Sillon tuli kyllä naputeltuakin tinderiä aika paljon mut nyt oon tullu nirsoks :D Ihan liian monta kuukautta vielä terassien aukeemiseen.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo!! Pikku hiljaa vaan nirsoutuu :D huonohuono... hmm.. ja jotenkin ärsyttää ajatus treffeille menosta tinder-miehen kanssa. Mutta pitää sekin varmaan kokeilla, että voi tänne blogiin kirjoitella :D

      Poista