sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Etsiikö nainen oman isänsä kaltaista miestä?

Isänpäivän kunniaksi puhutaanpa isistä. Ja muista miehistä.

Netistä löytyi muutama artikkeli jotka luin mielenkiinnolla:





Onko niin yksinkertaista, että hyvässä isä-tytär-suhteessa eläneet haluavat kumppanikseen miehen joka tuntuu yhtä turvalliselta kuin oma isä? Käy järkeen, jollain oudolla tavalla. Isä on meidän ensimmäinen roolimalli miehistä ja jos se tuntuu silloin turvalliselta ja hyvältä, miksi sitä ei hakisi myös loppuelämäkseen. 

Tai niin kuin elokuvassa Grease todetaan:
The only man a girl can depend on is her daddy.

Entä jos suhde omaan isään ei ole ollut niin yksinkertainen? Ehkä silloin etsimme täysin päinvastaista kumppania, tai kuten eräässä artikkelissa todettiin: Otamme isämme kaltaisen miehen koska tiedämme mitä odottaa. Vaikka se olisi huono asia. Eipähän tule yllätyksenä.

Miettikää, jos lapsuuden isäsuhde on niin voimakas asia! Se vaikuttaa miesvalintoihimme vielä monen kymmenen vuoden päästä, joko hellästi tökkii sinua oikeaan suuntaan tai vetää sinut huonoon miesvalintaan. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin, ehkä jopa vielä voimakkaampana. Olen nähnyt muutaman äidin pikku kultapojan jäävän poikamieheksi, koska kukaan nainen ei tunnu riittävältä oman äidin rinnalla. Me voimme siis tuhota omat lapsemme, vaikka emme tajua sitä. Luulemme vain rakastavamme heitä tarpeeksi. Vanhemmilla on niin mieletön valta, että ihan pelottaa. Onneksi aika monista kasvaa ihan tavallisia ihmisiä. Tai jotain. Ehkä hankin lapsia joskus. 

Luulin, että omat mieheni ovat aina olleet päinvastaisia kuin isä. Kuitenkin nyt ajateltuani asiaa, en ole enää varma. Olemme isäni kanssa liian samanlaisia, siitä syystä otamme useasti yhteen aika kovaankin ääneen. Minulla on maailman paras ja ihanin isä, mutta en tiedä kestäisikö omat pienet hermoni elämistä samanlaisen miehen kanssa kuin hän (tai minä). 

Tosin en voi sitää tossumiehiä, jotka eivät panisi hanttiin ollenkaan. 

Pulmallista. Missä on se kultainen keskitie?


Mutta maailman ihaninta päivää rakkaalle isälleni, johon voin aina luottaa 


4 kommenttia:

  1. Eksäni jonka kanssa olen tainnut palata takaisin yhteen. Ei ole ehkä kauheasti isäni oloinen, mutta MINÄ muistutan luonteeltani erittäin paljon eksäni isää...

    VastaaPoista
  2. Tähän oli ihan pakko vastata, itse olen miettinyt tätä jo kauan, että olenko valinnut itselleni samanlaisen miehen, kuin isäni on.
    Ja pakko myöntää mitä enemmän aikaa kuluu huomaan poikaystäväni muistuttavan isääni. Ei niinkään kyllä näöllisesti, muttta jotkin tavat toimia, mielipiteet ja jotkin eleet tekevät hänestä samankaltaisen, kuin isäni. Onneksi vain kaikissa hyvissä asioissa, itse muistutan kaikella lailla isääni hyvissä ja huonoissa puolissa. Olen aina ollut isin tyttö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta! :) Kiva kuulla muiden kokemuksia!

      Poista